Uudelleenjärjestelytransaktion siirtohinnoittelu
20.1.2009
OECD:n julkaiseman liiketoiminnan uudelleenjärjestelyjä koskevan luonnoksen* toinen asiakokonaisuus käsittelee markkinaehtoista korvausta itse uudelleenjärjestelystä. OECD:n luonnoksella tulee olemaan suuri merkitys arvioitaessa uudelleenjärjestelyjen vaikutusta siirtohinnoitteluun. Mahdollista lisäksi on, että joissain maissa veroviranomaiset tekevät tulkintoja OECD:n luonnoksen perusteella jo ennen sen lopullista hyväksymistä.
Arvioitaessa uudelleenjärjestelytoimenpiteen markkinaehtoisuutta on otettava huomioon muun muassa
- uudelleenjärjestelylle mahdollisesti olemassa olevat muut vaihtoehdot,
- järjestelyn jälkeisestä toiminnasta kertyväksi odotettava tuotto sekä
- mahdollisesti siirrettävistä tai luovutetuista oikeuksista ja muista varoista perittävä tai maksettava korvaus.
Uudelleenjärjestelystä perittävän korvauksen määrittelemiseksi on selvitettävä järjestelyn liiketaloudelliset syyt ja yritykselle järjestelystä odotettavissa olevat hyödyt. Luonnoksen mukaan järjestelystä aiheutuvia hyötyjä arvioidaan kunkin osallisen yrityksen näkökulmasta, konsernitason tarkastelu ei ole riittävä. Tarkasteltaessa järjestelystä aiheutuvia hyötyjä on olennaista tarkastella järjestelyllä tavoiteltavia, odotettavissa olevia hyötyjä. Veroviranomaiset eivät saa olla jälkiviisaita, joten hyötyjen toteutumatta jäämisestä ei voi aiheutua haitallisia veroseuraamuksia. Luonnoksessa kuitenkin edellytetään, että odotettujen ja toteutuneiden hyötyjen erot dokumentoidaan. Lisäksi tulee analysoida, minkä yrityksen vahingoksi hyötyjen saavuttamatta jääminen viime kädessä koituu.
Uudelleenjärjestelystä saatavaa hyötyä arvioidaan suhteessa yrityksellä oleviin muihin vaihtoehtoihin. OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kohdan 1.15 mukaan yrityksen voidaan olettaa ryhtyvän järjestelyyn vain, mikäli mikään muu mahdollinen vaihtoehto ei ole yrityksen näkökulmasta houkuttelevampi. Arviota tehtäessä on syytä muistaa, että vertailukohteena voi olla vanha toimintamalli vain jos toiminnan jatkaminen vanhassa mallissa on realistinen vaihtoehto. Usein näin ei ole esimerkiksi vanhan liiketoiminnan kannalta olennaisten sopimusten päättymisen vuoksi.
Uudelleenjärjestelyyn liittyy usein myös tulonodotusten ja/tai tappion vaaran siirtyminen. Järjestelystä perittävää tai maksettavaa korvausta arvioitaessa on kuitenkin huomattava, että tulonodotus tai tappion vaara ei itsessään ole varallisuuserä, jonka siirtämisestä tulisi periä tai vaatia korvaus. Sen sijaan yrityksen oikeuksiin, velvollisuuksiin tai varoihin saattaa kohdistua tulon- tai tappionodotuksia, jolloin näiden oikeuksien, velvollisuuksien ja/tai varojen siirtämisestä on perittävä/maksettava korvaus.
Etupiiriyritykselle siirrettävästä aineellisesta omaisuudesta on perittävä korvaus. Liiketoiminnan uudelleenjärjestelyn yhteydessä erityisesti vaihto-omaisuuden arvostamiskysymykset nousevat usein esille. Arvostuksessa käytetään samoja OECD:n siirtohinnoittelumenetelmiä kuin muutoinkin etupiiritransaktioiden siirtohinnoittelussa eikä hinnoitteluun vaikuta se, että omaisuuden siirto tapahtuu uudelleenjärjestelyn yhteydessä. Usein kuitenkin kaiken vaihto-omaisuuden siirtäminen toteutetaan eri hinnalla kuin yksittäisten vaihto-omaisuushyödykkeiden kaupat siitä syystä, että olosuhteet ja osapuolten toiminnot ja riskit ovat erilaiset.
Aineettoman omaisuuden siirtäminen on liiketoiminnan uudelleenjärjestelyssä tärkeässä asemassa. Tulkintakysymyksiä liittyy sekä aineettoman omaisuuden tunnistamiseen että aineettoman omaisuuden arvostamiseen. Aineettoman omaisuuden käsite on siirtohinnoittelussa laaja sisältäen tavanomaisen rekisteröintikelpoisen aineettoman omaisuuden kuten tavaramerkkien ja patenttien lisäksi muun muassa tietotaidon, liikesalaisuudet, asiakaslistat, jakelukanavat, yksilölliset nimet, kuviot ja kuvat sekä sopimuksiin perustuvat oikeudet.
Aineettoman omaisuuden siirtoa on tarkasteltava uudelleenjärjestelyn kaikkien osapuolten näkökulmasta. Luonnoksen mukaan aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelu uudelleenjärjestelytilanteessa edellyttää selvitystä siitä, mitä aineetonta omaisuutta kukin järjestelyn osapuolena oleva etupiiriyritys omisti ennen järjestelyä, mitä aineetonta omaisuutta siirrettiin ja mikä on siirretyn aineettoman omaisuuden arvo. Jos aineettoman omaisuuden siirtävä yhtiö hyödyntää aineetonta omaisuutta myös järjestelyn jälkeisessä liiketoiminnassaan, tämä seikka ja siirtohinnoittelu uudessa toimintamallissa vaikuttavat uudelleenjärjestelytransaktion siirtohinnoitteluun.
Aineettoman omaisuuden keskittäminen erilliseen IP-yhtiöön on ollut eräs tyypillisistä liiketoiminnan uudelleenjärjestelyistä ja siihen liittyviä kysymyksiä käsitelläänkin luonnoksessa erikseen. Luonnoksen mukaan tällaisille järjestelyille on usein liiketaloudellisia perusteita. Verohallinnoilla on kuitenkin huoli, että he eivät saa riittävästi tietoa järjestelystä, joten luonnoksessa korostetaan, että järjestelyä on aina tarkasteltava kokonaisuutena kaikkien osapuolten näkökulmasta.
Uudelleenjärjestelytransaktion hinnoitteluun vaikuttaa ja todennäköisesti tulkintaongelmia nostaa kysymys siitä, onko uudelleenjärjestelyn yhteydessä maksettava korvausta goodwillista. Korvauksen maksaminen goodwillista liittyy liiketoiminnan siirtämiseen: mikäli luovutetaan yksittäisiä omaisuuseriä, goodwillista ei makseta korvausta. Liiketoiminnan uudelleenjärjestelyn yhteydessä liiketoimintaa voidaan selkeästi siirtää toiselle osapuolelle esimerkiksi siirtämällä työntekijöitä. Muissa tilanteissa toiminnan siirtyminen on epävarmempaa. Arvio vaikuttaa hinnoitteluun, sillä omaisuuserien yhteenlaskettu hinta on yleensä alhaisempi kuin koko liiketoiminnan arvo.
Liiketoiminnan siirtäminen ei pidä aina sisällään goodwillia. Jos yritys luopuu tappiollisesta toiminnasta, tuotto-odotusten sijaan siirretäänkin tappioita. Tällöin siirtäjä ei välttämättä oleta saavansa liiketoiminnasta korvausta. Sen sijaan tulee ratkaista, onko siirtäjän syytä maksaa korvausta vastaanottajalle siitä, että tämä ottaa vastaan tappiollisen toiminnan. Siirtäjällä vertailukohtana on lähinnä toiminnan lopettamiskustannukset.
Tulkintakysymyksiä nostava asiakokonaisuus on myös mahdollinen korvaus sopimusten päättämisestä. Sopimukseen perustuva oikeus on aineetonta omaisuutta, josta tulee maksaa/periä korvaus. Aineettoman oikeuden siirtämisestä ei ole kysymys, jos liiketoiminnasta luopuva päättää sopimuksensa ja liiketoiminnan harjoittamisen aloittava tekee uudet sopimukset sopijakumppaneiden kanssa. Tällaisissa tilanteissa on kuitenkin arvioitava, olisiko sopimuksestaan luopuvalle syytä maksaa korvaus ja olisiko korvauksesta sovittu toisistaan riippumattomien osapuolten välillä.
Merja Raunio
*OECD Transfer Pricing Aspect of Business Restructurings: Discussion Draft for Public Comment 19 September 2008 to 19 February 2009
Lähetä sähköpostilla
Tulostettava versio