27.11.2009
OECD:n julkaiseman liiketoiminnan uudelleenjärjestelyjä koskevan luonnoksen* ensimmäinen asiakokonaisuus käsittelee riskejä. Viime vuosina on toteutettu lukuisia uudelleenjärjestelyjä, joissa jakelijat muutetaan rajoitetun riskin jälleenmyyjiksi tai alhaista riskiä kantaviksi komissionääreiksi ja/tai täyden riskin valmistajat sopimusvalmistajiksi. Tällaisissa uudelleenjärjestelyissä riskien siirtäminen on keskeinen osa liiketoiminnassa tapahtuneita muutoksia.
Tarkasteltaessa riskien jakautumista etupiiritransaktion osapuolten välillä lähtökohtana on luonnoksen mukaan selvittää, mitä osapuolet ovat riskien jakaantumisesta sopineet. Näin ollen on tärkeää, että varsinkin rajoitetun riskin toimintamallissa toimittaessa konsernin sisäisten transaktioiden ehdoista laaditaan kirjalliset sopimukset. Osapuolten sopimat seikat voivat kuitenkin käydä ilmi myös muusta yrityksessä olevasta dokumentaatiosta, kuten esimerkiksi osapuolten välisestä kirjeenvaihdosta tai riittävän yksityiskohtaisesta siirtohinnoittelupolitiikasta.
Osapuolten sopimalle riskien jakautumiselle annetaan siirtohinnoittelussa merkitystä vain, mikäli sopijapuolet ovat keskinäisissä transaktioissaan noudattaneet sopimaansa riskien jakaantumista. Luonnoksessa todetaan, että toisilleen läheisten osapuolten saattaa olla riippumattomia osapuolia helpompaa poiketa tekemiensä kirjallisten sopimusten ehdoista, mistä syystä todellinen riskien jakautuminen tulee varmistaa tai selvittää osapuolten toiminnasta. Esimerkiksi jos rajoitetun riskin jälleenmyyjä ei jakelusopimuksen mukaan kanna tuotteiden epäkuranttiusriskiä vaan se kuuluu tavaroiden myyjälle, jälleenmyyjällä ei ole epäkuranttiusvähennyksen tai ”alennusmyynnin” tarvetta. Sen sijaan myyjäyhtiö voi ostaa epäkurantin varaston jälleenmyyjältä tämän maksamalla hinnalla tai muutoin hyvittää jälleenmyyjälle varaston arvon alentumisesta aiheutuvan tappion.
Veroviranomaisten on hyväksyttävä osapuolten sopima ja noudattama riskien jako, mikäli riskien jakautuminen täyttää markkinaehtoisuuden vaatimukset. Riskinjako on markkinaehtoinen, mikäli voidaan osoittaa, että vastaavasta riskien jakautumisesta on sovittu myös toisistaan riippumattomien osapuolen välillä. Toisaalta luonnoksen mukaan markkinaehtoisuuden vaatimukset voi täyttää myös sellainen riskinjako, josta ei käytännössä sovittaisi toisistaan riippumattomien osapuolten välillä. Edellytyksenä on, että riskit jaetaan tavalla, josta toisistaan riippumattomien osapuolten voitaisiin olettaa sopivan vastaavissa olosuhteissa. Tätä arviota tehtäessä olennaista on, kumpi osapuoli kontrolloi riskiä ja kummalla osapuolella on taloudellista kapasiteettia riskin kantamiseen.
Luonnoksessa pyydetään kommentteja kontrolloida-käsitteen (”control”) sisällöstä. Luonnoksen mukaan olennaista on, kuka päättää riskin ottamisesta sekä siitä, hallitaanko riskiä ja miten sitä hallitaan (manage the risk). Käytännössä riski voidaan antaa esimerkiksi toisen sopijapuolen hallinnoitavaksi ja seurattavaksi ilman, että riskin kontrolloimisen katsotaan siirtyneen tälle toiselle sopijapuolelle siten että hänen katsottaisiin kantavan riski. Riskin kontrolloiminen ei vaadi päivittäisiä aktiivisia toimenpiteitä riskin hallitsemiseksi, kunhan riskin kantava osapuoli tekee päätöksen riskin hallitsemisen ulkoistamisesta ja kunhan sillä on riittävät varat riskin kantamiseen. Luonnoksessa riskin kontrolloimiseksi tarvittavan työpanoksen ja riskin kantamiseksi tarvittavien varojen merkitys ja suhde jäävät vielä tässä vaiheessa hämäriksi.
Kun arvioidaan riskien ja niiden siirtämisen vaikutuksia, on otettava huomioon myös riskin taloudellinen merkitys. Luonnoksessa huomautetaan, että kaikki yrityksen riskit eivät ole samalla tavalla merkittäviä, jolloin myös niihin liittyvä tulonodotus ja tappion vaara ovat erilaisia. Riskin merkityksen kannalta arvokasta tietoa saatetaan saada yhtiön tilinpäätöksestä. Tarkempia ohjeita riskin merkittävyyden arvioimisesta luonnoksessa ei kuitenkaan ole.
Riskin kantava yritys kantaa myös riskin hallinnasta tai riskiltä suojautumisesta aiheutuvat kustannukset. Lisäksi tämä yritys kantaa riskin mahdollisesta realisoitumisesta aiheutuvat kustannukset. Näistä syistä riskin ottaminen kompensoidaan yritykselle yleensä riskitöntä tilannetta korkeammalla tuotto-odotuksella, kuten myös OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kohdassa 1.23 todetaan.
OECD:n luonnoksessa on tarkoitus antaa ohjeistusta riskin jakautumisen selvittämisestä ja sen merkityksestä siirtohinnoittelussa. Tarkoituksensa mukaisesti luonnos selventää OECD:n siirtohinnoitteluohjeita, lähinnä kohtia 1.25 – 1.27, joissa käsitellään riskejä ja niiden merkitystä. Ero riskin kontrolloimisen ja päivittäisten riskienhallintatoimenpiteiden välillä on varmasti selventävä. Lisäksi on huomattava, että veroviranomaisten on hyväksyttävä osapuolten sopima ja omaksuma riskienjako, kunhan osapuolet vain toimivat sopimansa markkinaehtoisen riskien allokoinnin mukaisesti.
Merja Raunio
* OECD Transfer Pricing Aspect of Business Restructurings: Discussion Draft for Public Comment 19 September 2008 to 19 February 2009