Korkeimman hallinto-oikeuden päätös lentopiste-edun lukemisesta palkaksi

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on antanut 23.3.2011 yksimielisen päätöksen lentopiste-eduista maksuunpantuja ennakonpidätyksiä ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja koskevassa asiassa.

Lue päätös

Kyseisessä tapauksessa konserniverokeskus oli pannut A Oy:lle maksuun toimittamattomat ennakonpidätykset ja maksamattomat työnantajan sosiaaliturvamaksut vuosilta 2001–2004 siltä osin, kuin A Oy:n työntekijöiden katsottiin saaneen etua A Oy:n maksamista lennoista kertyneiden lentopisteiden yksityiskäytön johdosta. Maksuunpanot perustuivat lentolippukustannusten pohjalta tehtyyn arvioon. Ennakonpidätysten maksuunpanot jäivät A Oy:n kustannukseksi, koska edun saajia ei kyetty yksilöimään.

KHO poisti maksuunpanot kokonaisuudessaan. KHO perusteli päätöksensä seuraavilla argumenteilla:

• Edun kuuluminen ennakonpidätyksen alaisen palkan piiriin on tulkinnanvaraista, koska etua ei saada välittömästi työnantajalta tai työnantajan myötävaikutuksella kolmannelta.
• Tarkempien menettelytapa- ja arvostussäännösten puuttuessa työnantajan on mahdotonta hankkia tietoja lentopisteistä ennakonpidätysjärjestelmän vaatimalla tarkkuudella.
• Kyseessä on useimmiten saajakohtaisesti ja työnantajan näkökulmastakin vähäinen etu, jonka vuoksi kattavan seurantajärjestelmän kustannukset olisivat suhteettoman suuret.

KHO:n päätös asettanee painetta verolainsäädännön ja verohallinnon ohjeistuksen tarkistamiseen työtehtävien yhteydessä kertyneiden henkilökohtaisten lentopisteiden (ja muidenkin vastaavien etujen ja bonusten) osalta. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan asiassa edetään.

On huomattava, että vastoin joitain jo asiasta julkaistuja artikkeleita, KHO:n päätös ei tarkoita sitä, että työnantajan maksamista lennoista kertynyt lentopiste-etu olisi saajalleen verovapaa. KHO:n päätöksessä todettiin vain, ettei kyseessä ole ennakonpidätyksen ja työnantajan sosiaaliturvamaksun alainen palkka. Lähtökohtaisesti lentopiste-edun saajan tulee ilmoittaa etu veroilmoituksellaan. Edun arvostamisesta ei ole säännöksiä tai verotuskäytäntöä, joten käytännössä arvostaminen jää saajan tehtäväksi. Myös lentopisteiden valvontaan liittyy erinäisiä käytännön ongelmia, joita lienee miltei mahdotonta ratkaista ilman kohtuuttoman suuria valvontakustannuksia niin lentoyhtiöiden, työnantajien kuin viranomaistenkin taholla. Joka tapauksessa ilmoittamisvelvoitteita ei voitaisi käytännössä ulottaa ulkomaisiin lentoyhtiöihin. Edellä mainitut seikat voivat johtaa hyvin epäyhtenäiseen lentopisteiden verotukseen. Kun otetaan huomioon se, että lentopiste-etujen fiskaalinen merkitys lie vähäinen, ellei olematon, hallinnollisesti edullisin ja helpoin tapa ratkaista asia olisi säätää lentopiste-etu nimenomaisella säännöksellä verovapaaksi. Tämä olisi myös linjassa esimerkiksi työnantajan työntekijälle työtehtäviä varten järjestämän tietoliikenneyhteyden yksityiskäytön verokohtelun kanssa: tällainen yksityiskäyttö on säädetty verovapaaksi eduksi.