Rakennusalalle käännetty alv-velvollisuus 1.4.2011 alkaen

Eduskunnalle annettiin 8.4.2010 hallituksen esitys 41/2010 koskien huhtikuun 2011 alusta alkaen rakennusalalla sovellettavaa käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta. Käännetyssä verovelvollisuudessa myynnin arvonlisäveron maksuvelvollinen on myyjän sijasta ostaja. Muutoksen tavoitteena on epärehellisten toimijoiden aiheuttamien arvonlisäveromenetysten pienentäminen erityisesti pitkissä aliurakointiketjuissa ja rehellisten toimijoiden kilpailutilanteen parantaminen. Muutoksella pyritään myös välillisesti pienentämään muiden verolajien veronmenetyksiä ja kitkemään rakennusalalla esiintyvää harmaata taloutta.

Käännettyä verovelvollisuutta on tarkoitus soveltaa lähinnä rakennusalan yritysten välisiin rakentamispalvelujen myynteihin pääurakoitsijasta alaspäin jokaisessa myyntiketjun vaiheessa. Pääurakoitsijan myynti tilaajalle olisi sitä vastoin edelleen verollinen. Yleisin käännetyn verovelvollisuuden tilanne on, kun ostajana on sellainen yritys, joka muutoin kuin satunnaisesti myy arvonlisäverolaissa tarkoitettuja rakentamispalveluja. Ratkaisevaa on siten määritellä yhtälailla ostajan asema kuin myydyn palvelun luonne.
 

Ostajan määrittely

Käännetyn verovelvollisuuden soveltamisen edellytyksenä on, että rakentamispalvelun tai tätä koskevan työvoiman vuokrauksen ostajana on yritys, joka muutoin kuin satunnaisesti myy

• rakentamispalveluja (31 § 3 mom.)
• työvoiman vuokrausta em. rakentamispalveluja varten,
• hallinnassaan olevalle maa-alueelle myyntiä varten rakentaman tai rakennuttaman kiinteistön (31 § 1 mom. 1 k.) tai
• rakentamisen tai perusparannustyön jälkeen käyttöönottamattoman kiinteistön (33 §).

Edellisten lisäksi käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan myös rakentamispalvelun myyntiin tai työvoiman vuokraukseen sellaiselle ostajalle eli ns. välimiehelle, joka myy ko. palvelun edelleen em. ostajalle.

Aliurakoitsijalle asetettu selvitysvelvollisuus aiheuttaa väistämättä merkittäviä hallinnollisia kustannuksia yksittäiselle toimijalle. Hallituksen esityksen mukaan sen arviointiin, onko kyseessä ”muutoin kuin satunnaisesti” rakentamispalvelujen myyjä vaikuttaisi ostajan pääsääntöinen toimiala ja toiminta, palvelujen tarjoamisen ja myynnin säännöllisyys sekä palvelusuoritusten määrä ja laajuus. Esitöissä ei kuitenkaan oteta kantaa, miten nämä eri elementit vaikuttavat arviointiin, niiden mahdollisiin painoarvoihin, niiden suhdetta toisiinsa tai yleensä alalla toimiviin yrityksiin jne.

Koska myyjä on joka tapauksessa arvonlisäverotuksessa aina vastuussa siitä, että verottomalle myynnille on olemassa perusteet, verohallinto antanee selkeää ohjeistusta, minkälaisilla toimenpiteillä myyjän katsotaan täyttäneen velvollisuutensa, kuinka paljon ostajan tulee paljastaa myyjälle liiketoimintaansa jne. Esimerkiksi välimiestä koskevan säännöksen mukaisessa myyntiketjussa A – B – C myyjä A:n saattaa olla täysin mahdotonta selvittää, että ketjussa toinen ostaja C, jolle B myy A:n suorittaman palvelun, on yritys, joka muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalveluja. A:lla ei välttämättä ole edes tietoa rakentamispalvelun edelleen myynnistä C:lle. Kaikissa tapauksissa olisi suotavaa, että ostajan antamaa vakuutusta asiasta pidettäisiin riittävänä näyttönä.
 

Palvelun määrittely

Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan arvonlisäverolaissa tarkoitettuihin kiinteistöön kohdistuviin rakennus- ja korjaustöihin sekä tällaisen työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttamiseen sekä em. työhön liittyvään suunnitteluun, valvontaan ja muuhun niihin verrattavaan työhön. Käännetyn verovelvollisuuden on tarkoitus kohdistua pääsääntöisesti vain palvelun myyntiin. Tästä poikkeuksena rakennustyön yhteydessä luovutetut materiaalit sisältyvät kuitenkin niin ikään käännetyn verovelvollisuuden soveltamisalaan. Tämän lisäksi soveltamisalaan katsottaisiin kuuluvan asennettuna myytävien tavaroiden toimitukset silloin kun asennus- ja liitäntätyöt ovat hyvin kattavat.

Hallituksen esityksessä on esitetty luettelona esimerkkejä em. töistä sekä töistä, johon käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta. Sitä vastoin ohjeistusta siitä, missä olosuhteissa asennuksen tai liitännän katsotaan täyttävän ”hyvin kattavan” osuuden toimituksesta, ei hallituksen esitykseen sisälly. Epäselvyyttä lisää vielä esitöihin sisältyvä maininta siitä, että olosuhteet voivat myös joskus olla sellaiset, että koko toimitusta pidetään yleisenä tavaran myyntinä. Näitä ”olosuhteita” ei ole myöskään sen enempää täsmennetty.
 

Lopuksi

Rakennusalalle voimaan tuleva käännetty verovelvollisuus on poikkeus yleisen arvonlisäverojärjestelmän verovelvollisuudesta. Käännetty verovelvollisuus on pakottavaa säännöstä. Näin ollen yritykset eivät voi esimerkiksi keskenään sopia verokäsittelystä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan poikkeussäännöksiä tulee tulkita suppeasti. Hallituksen esityksen mukaan rakennusalan käännettyä verovelvollisuutta olisi kuitenkin tarkoitus soveltaa rakennusyritysten välisissä liiketoimissa varsin laajasti erilaisiin rakennusalan palveluihin. Ostajan aseman tiukempi määrittely puolestaan kaventaa käännetyn verovelvollisuuden soveltamisalaa. Tämä on ollut selkeä tarkoitus, koska käännetyn verovelvollisuuden ei ole haluttu kattavan kaikkia muidenkin alan yritysten mahdollisia satunnaisia rakentamispalveluiden myyntejä.

Voimaan tuleva säädäntö vastaa pitkälti Ruotsissa 1.7.2007 saakka voimassa olevaa lainsäädäntöä. Lainsäädännön voimassaolon aikana määrittelyjen tulkintatilanteita on jo kertynyt melkoinen määrä. Näin ollen Ruotsin veroviranomaisen kannanottoja ja oikeusasteiden ratkaisuja tultaneen käyttämään apuna soveltuvuuden laajuuden määrittelyssä ja käytännön tilanteita ratkaistaessa. Selvää on, että yksittäisen yrityksen hallinnolliset kustannukset nousevat merkittävästi ja rahoitusvaikeuksilta tuskin vältytään. Haastavaksi tilanne saattaa muodostua alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille. Koska kysymyksessä on oma-aloitteinen vero, vaikutukset saattavat ilmetä vasta vuosia liiketoimen jälkeen, jolloin myös seuraukset ovat saattaneet kumuloitua kestämättömiksi. Näiden tilanteiden välttämiseksi verohallinnon ohjeistuksen kattavuudella on ratkaiseva merkitys.