IFRS 7 Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot

IFRS 7 vaatii yhtiöitä esittämään IFRS-tilinpäätöksessä taloudelliset riskiliitetiedot muodossa, joka perustuu yhtiön johtoon kuuluville avainhenkilöille annettuun sisäiseen informaatioon, jota yhtiön johto käyttää liiketoimintaa johtaessaan. Toisin sanoen riskit tulee kuvata ”johdon silmien kautta”.

IFRS 7 -standardin vaatimusten vaikutukset

IFRS 7 -standardi käsittelee rahoitusinstrumenteista annettavia liitetietoja. Liitetietojen tulee antaa läpinäkyvä kuva yhtiön rahoitusinstrumentteihin liittyvistä riskeistä. Tämä vaatimus korostuu nykyisillä epävarmoilla rahoitusmarkkinoilla. Standardi koskee kaikkia yhteisöjä, ei vain pankkeja, ja sen tarkoituksena on vaatia kaikkia yhteisöjä esittämään tilinpäätöksessään tietoja, joiden avulla käyttäjät voivat arvioida

(a) rahoitusinstrumenttien merkitystä yhteisön taloudelliseen asemaan ja tulokseen;

(b) rahoitusinstrumenteista aiheutuvien sellaisten riskien luonnetta ja laajuutta, joille yhteisö on alttiina kauden aikana ja tilinpäätöspäivänä, sekä tietoja siitä, miten yhteisö hallitsee kyseisiä riskejä. Näiden liitetietojen kautta yhtiöillä on merkittävä mahdollisuus kertoa omista riskienhallintaprosesseistaan. Olemassa on myös negatiivisen markkinareaktion riski siinä tapauksessa, että standardin vaatima laajentuva ja läpinäkyvämpi esittämisvaatimus paljastaa heikkouden yhteisön riskienhallintaprosessissa.

IFRS 7:n keskeiset aihealueet on kerätty PwC:n IFRS 10 minuutissa -julkaisusarjan osaan Silmäys IFRS 7 -standardiin.

IFRS 7 -standardin soveltamisen ensimmäisen vuoden kokemukset

IFRS 7 -standardia sovellettiin ensimmäisen kerran vuoden 2007 tilinpäätöksiin ja vuoden 2006 vertailutietoihin. Rahoitusinstrumenttien liitetiedot ovat yleisesti selkiintyneet ja lukijan on nyt helpompi ymmärtää, mistä riskit syntyvät, minkälaista suojausstrategiaa yhtiöt noudattavat sekä mitkä ovat niiden vaikutukset tilinpäätökseen. IFRS 7:n soveltamisessa yleisellä tasolla vaikeuksia oli havaittavissa esimerkiksi seuraavilla alueilla:

• Uuden tiedon keruu konserniyhtiöiltä esimerkiksi alaskirjaamattomien saatavien ikäanalyysin tai valuuttamääräisten erien osalta saattoi olla hankalaa.
• IT-järjestelmät eivät kaikilta osin pystyneet tuottamaan vaadittua tietoa.
• Johdon näkemystä ei haluttu korostaa ja tuoda esille vaan tyydyttiin standardin vaatimiin minimiliitetietoihin

Yhtiöille onkin jäänyt parannuskohteita vuoden 2008 liitetietoihin. Vuonna 2008 tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi seuraaviin asioihin:

• Rahoitusmarkkinoilla on saattanut tapahtua suurempia muutoksia markkinahinnoissa, koroissa sekä valuuttakursseissa kuin aikaisemmin oletettiin. Herkkyysanalyyseissä käytetyt oletukset kohtuullisen mahdollisista muutoksista ko. riskimuuttujissa tulisi tarkastaa.
• Yhteisön tulee kertoa viimeistään vuoden 2008 tilinpäätöksessä, jos sen riskeissä tai riskienhallinnassa tapahtuu muutoksia edelliseen kauteen verrattuna. Jos muutos on olennainen, tulee siitä kertoa jo IAS 34:n mukaisessa osavuosikatsauksessa.

Lisäksi kannattaa huomioida, että Rahoitustarkastuksen vuoden 2008 IFRS-valvonnan yhtenä painopistealueena tulee olemaan rahoitusinstrumenteista esitettävät tiedot IFRS 7:n mukaisesti.