Lehdistötiedote 5.3.2008
Parhaillaan metsä-, paperi- ja pakkausalan yrityksissä ollaan sopeutumassa toimintaympäristön muutokseen, todetaan PricewaterhouseCoopersin CEO Perspectives -katsauksessa. Kehittyneillä ja kehittyvillä markkinoilla toimivien pääjohtajien haastatteluista ilmeni neljä nykysuuntausta: pyrkimykset oikeanlaiseen liiketoimintamalliin, kustannusten hallintaan, kestävään kehitykseen ja johtajuuteen.
“Politiikkaa, yritysmaailmaa ja koko yhteiskuntaa kuohuttavat parhaillaan tärkeät keskustelut ilmastonmuutoksesta, kestävästä kehityksestä, maapallon metsien tulevaisuudesta ja tarkoituksenmukaisimmasta kuituresurssien käytöstä. Nämä aiheet koskettavat suoraan avainasemassa olevaa metsä-, paperi- ja pakkausalaa”, PricewaterhouseCoopersin metsä-, paperi- ja pakkausalan johtaja Robert Barnden toteaa.
“Jo nyt alan on pitänyt kestää suuria muutoksia, mutta tietyissä asioissa ollaan vielä kovin perinteisiä. Jos ala mielii vastaamaan nykyisiin haasteisiin, sen on päästävä eroon pinttyneistä tavoistaan ja lisättävä innovaatiota. Myös muutoksenhallintaan on kehitettävä vankkoja järjestelmiä.”
Oikea liiketoimintamalli
Monet metsä-, paperi- ja pakkausalan pääjohtajat painottavat yrityksissään perusasioita – että ne kykenisivät toimittamaan laadukkaita perustuotteita aikataulussa ja mahdollisimman taloudellisesti. Heidän mukaansa alan hyödykkeistymisaste on lisääntynyt, eivätkä he usko lisäpalvelujen ja paremman laadun enää lisäävän katteita. Sitä vastoin alempana arvoketjussa toimivien yritysten pääjohtajat keskittyvät tuotteidensa erilaistamiseen ja tarjontansa arviointiin varmistaakseen, että heidän tarjoamansa lisäpalvelut todella lisäävät voittoja.
Laskeva kysyntä tuottaa huolta etenkin sanomalehtipaperin kaltaisten hyödykkeiden segmenteissä. Pohjois-Amerikassa toimivat pääjohtajat ovat erittäin huolissaan heikoista rakennustuotemarkkinoista, joissa näkyy selvästi Yhdysvalloissa jyrkästi vähentynyt yksityisasuntojen rakentamisaloitusten määrä. Osa pääjohtajista on kuitenkin positiivisemmalla mielellä, sillä heidän mukaansa kehittyvien markkinoiden kasvava kysyntä saattaa tasoittaa kysynnän laskua kypsemmillä markkinoilla. Ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä maailman seitsemän suurinta kehittyvää taloutta (Kiina, Intia, Brasilia, Venäjä, Indonesia, Meksiko ja Turkki) ohittavat suurimmat kehittyneet taloudet (Yhdysvallat, Japani, Saksa, Britannia, Ranska, Italia ja Kanada).¹
Toinen tärkeä perusasia liittyy organisaatioita johtaviin henkilöihin. Muutoksen – kuten liiketoimintamallin terävöittäminen tai tehtaan sulkeminen – onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin työntekijät ymmärtävät osuutensa kokonaisuudessa ja sitoutuvat prosessiin.
Kustannusten hallinta
Useimmat pääjohtajat pyrkivät pienentämään suurimpia tuotantokustannusten lähteitä ja pitävät pääomasijoittajien mukaantulon aikaansaamaa talouskuria hyvänä asiana. Monille toimijoille kuitu on suurin kustannustekijä, ja tietyillä alueilla sen saatavuus on erittäin haasteellista. Integroitua tarjontaketjua hyödyntävien yritysten pääjohtajien mukaan se turvaa heille kuidun saatavuuden ja muodostaa näin ollen merkittävän kilpailuedun. Kuidun hankinta halpojen kustannusten maista onkin kustannusten minimoinnissa avainasemassa.
Joillekin toimijoille energiakustannukset ovat edelleen merkittävä tekijä. Tärkeimpänä energiakustannusten vähentämisstrategianaan pääjohtajat mainitsevat nykyisen käyttöomaisuuden modernisoinnin. Monet vastaajat pitävät kuitenkin kuljetuskustannuksia suoria energiakustannuksia olennaisempina. Useat johtajat määrittelivätkin kuljetuksen ja logistiikan yhdeksi tärkeimmistä alueista, joilla kustannussäästöjä voidaan vielä toteuttaa.
Haasteena mainittiin myös valuuttakurssit. Eräs eurooppalaisjohtaja kertoo Yhdysvaltain dollaria vahvemman euron vähentävän katteita niin paljon, että joissakin maissa valmistus ei enää kerta kaikkiaan kannata. Vaikka jotkin yhdysvaltalaisyritykset ovat saaneet heikon dollarin myötä suurempia voittoja, toisissa voitot ovat jääneet vähäisemmiksi, mistä syytetään tiettyjen laatujen polkumyyntiä Kaukoidässä.
Kestävän kehityksen toteuttaminen
Kestävien toimintatapojen yhä ponnekkaammassa edistämisessä huomio kiinnittyy usein ensisijaisesti juuri metsä-, paperi- ja pakkausalaan, vaikka kestävän kehityksen osalta se on itse asiassa toimialojen kärkikastia. Eräs haastateltava totesi alan olevan maailman suurin uusiutuvan energian tuottaja ja kuluttaja, ja että 50 prosenttia Euroopan paperi- ja pakkaussektorin raaka-aineista saadaan uusiopaperista. Maapallomme metsät muodostavat merkittävän hiilidioksidia sitovan nielun, jossa on suurta potentiaalia tasapainottaa hiilidioksidipäästöjen aiheuttamia vahinkoja.
Valitettavasti metsä-, paperi- ja pakkausala kärsii edelleen huonosta, maailman metsien tuhoajan imagosta. Suuri yleisö ei juuri ymmärrä todellisuutta – että johtavat yritykset itse asiassa auttavat metsien kunnon ylläpitoa ja metsien säilymistä. Haastattelemamme pääjohtajat olivatkin yleisesti ottaen yhtä mieltä siitä, että kestävyytensä tunnettuuden lisäämiseksi alalla on vielä paljon tehtävää.
Joidenkin johtajien mielestä olisi parasta tehdä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa, sillä niiden kautta pysyvään muutosvaikutukseen päästään todennäköisemmin kuin alan tavanomaisia kanavia hyödyntämällä tai valtionjohtoa lobbaamalla. Monet johtajat uskovat ammattijärjestöjen kykyyn edustaa alaa ja edistää tietoutta siitä, mitä alan yritykset tekevät oikein, kun ilmastonmuutosta hillitsevää sääntelyä kehitetään.
Yksi selkeästi esiin noussut tärkeä seikka – jota merkittävien asiakkaiden ympäristöohjelmissa ajetaan – on tarjontaketjun kokonaisvastuullisuus. Yksi pääjohtaja mainitsee koko tarjontaketjun “vihreyden” varmistamiseen kohdistuvan kasvavia paineita. Paperinvalmistajayritysten on pystyttävä vakuuttamaan vähittäisasiakkaat toimintansa vastuullisuudesta, mutta lisäksi ne joutuvat vastaavat myös niiden sahayhtiöiden toimintatavoista, joilta ne ostavat raaka-aineensa.
Monen pääjohtajan mielestä on myös turhauttavaa, että ympäristöystävällisten tuotteiden kysynnän kasvaessa asiakkaat eivät kuitenkaan ole valmiita maksamaan niistä enempää. Yhden pääjohtajan mukaan onkin haastavaa tasapainotella kahden vaatimuksen välillä: tuotevalikoiman ympäristövastuullisen alkuperän varmistamiseen on kulutettava varoja, mutta toisaalta yrityksen on pystyttävä minimoimaan lisäkustannukset.
Johtajuus
Monista haastatteluista käy ilmi, että pääjohtajat toivovat esiin nousevan toimialan kehitystä edistäviä johtajia, jotka toimisivat edelläkävijöinä merkittävillä osa-alueilla, kuten kapasiteetin vähennyksissä, hinnanasettelussa ja toimialan konsolidoimisessa. Yksi eurooppalaisjohtaja kertoo turhautuneena yrityksensä kyvyttömyydestä siirtää kustannusten kasvua myyntihintoihin. Hän perää nimenomaan alan yhdentymistä ja odottaa jonkun ryhtyvän hintajohtajaksi.
PricewaterhouseCoopersin metsä-, paperi- ja pakkausalan edustaja Clive Suckling luonnehtii tilannetta seuraavasti:
“Alan yritysten on opittava hyödyntämään uusia markkinoita, kuten bioenergian, biopolttoaineiden ja biokemikaalien tuotantoa, vaarantamatta kuitenkaan puukuidun tarjontaa tulevaisuudessa. Näillä uusilla liiketoiminta-aloilla arvoketjut ja markkinat ovat erilaiset, ja ne edellyttävät erilaista osaamista kuin mihin metsä-, paperi- ja pakkausalalla on totuttu. Sellaisille yrityksille, jotka johtavat muutosta ja myös toteuttavat sen, saattaa olla luvassa huomattava palkkio.”
PricewaterhouseCoopers-ketjuun kuuluvat jäsenyritykset (www.pwc.com) tarjoavat tilintarkastusta, verokonsultointia ja neuvontapalveluja. Ketjun yrityksissä työskentelee yli 146 000 henkilöä 150 maassa. Nimi PricewaterhouseCoopers viittaa PricewaterhouseCoopers International Limited -jäsenyritysten muodostamaan ketjuun, jonka jokainen jäsenyritys on itsenäinen juridinen yhtiö.
