Ammattityövoiman liikkuvuus Euroopassa on jäämässä huomattavasti odotettua vähäisemmäksi. Tämä käy ilmi Ison-Britannian PricewaterhouseCoopersin raportista Managing Mobility Matters 2006.
Vuonna 2000 käynnistetyssä Lissabonin strategiassa asetettiin tavoitteeksi, että Euroopan unionista (EU) tulisi maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin markkina-alue vuoteen 2010 mennessä. Siinä maailmassa työnantajien olisi mahdollista täydentää työvoimavajettaan ammattitaitoisen työvoiman liikkuvuuden lisääntymisen avulla, kilpailukykyisin kustannuksin. Pohjoismaita, Irlantia ja Isoa-Britanniaa lukuun ottamatta ammattityövoiman liikkuvuus on kuitenkin jäänyt vähäiseksi.
Vain kolmannes kyselytutkimukseen osallistuneista 445 työnantajasta 14 eri maasta oli saanut hakemuksia ylemmän johdon, ammattihenkilöstön ja ammattitaitoa vaativan ruumiillisen työn tehtäviin muista EU-maista vuonna 2006. Näiden hakemusten määrä oli vain 5 % kaikista hakemuksista.
Liikkuvuuden esteet ovat edelleen huomattavia, ja yksi esteistä on edelleen kielitaidon puute. Erot verotusjärjestelmissä, terveydenhuollossa, eduissa sekä EU:n laajuisesti integroidun työlainsäädännön puuttuminen ja ammatillisen pätevyyden epäyhtenäinen hyväksyminen eri maissa voivat myös vähentää halukkuutta liikkuvuuteen. Raportti korostaa kuitenkin, että käytännöllisemmät kysymykset, kuten puolison työ ja ura, tarjolla oleva asunto ja koulut sekä ero perheestä ja ystävistä ovat vähintään yhtä merkittäviä tekijöitä, jotka saavat mahdolliset hakijat luopumaan hakeutumisesta vieraassa maassa sijaitsevaan työpaikkaan.
Myönteisistä kokemuksista saatuja viestejä kaivattaisiin lisää. Myös tietoa työskentelystä ulkomailla tulisi olla enemmän tarjolla. Tiedon puute ruokkii käsitystä siitä, että työpaikan saaminen ja työskentely vieraassa maassa on erittäin vaikea prosessi. Kunkin jäsenvaltion ja työnantajien itsensä on tartuttava näihin kysymyksiin, jos liikkuvuutta on tarkoitus lisätä.
Kyseinen Euroopan komission osittain rahoittama raportti on jatkoa PricewaterhouseCoopersin vuonna 2001 julkaisemaan aiempaan tutkimukseen*. EU:n talous oli tuolloin voimakkaassa kasvussa, ja koko alueen yritysten keskeisenä huolenaiheena oli henkilökunnan saatavuus.
Kokonaiskuva on tänään erilainen, kun EU:n talous kasvaa hitaammin ja kilpailukykyyn kohdistuvat paineet ovat tulleet yrityksille huomattavasti tärkeämmiksi. Keskimäärin 27 % yrityksistä kertoo henkilöstökuluilla olevan merkittävä vaikutus heidän liiketoimintaansa Euroopan markkinoilla, kun vuonna 2001 näin sanoi vain 4 %. Kuitenkin vain keskimäärin 13 % yrityksistä kääntyy liikkuvan työvoiman puoleen rekrytointivaikeuksiensa vähentämiseksi verrattuna keskimäärin 21 prosenttiin vuonna 2001. Tällaisilla kehityssuuntauksilla voi olla merkitystä siihen, minne yhtiöt perustavat toimipaikkojaan.
”Vuonna 2001 organisaatiot odottivat ihmisten siirtyvän yhä enemmän maihin, joissa heidän taidoilleen on kysyntää. Koska ammattityövoiman liikkuvuus ei ole suurta, voimme odottaa myös joidenkin yhtiöiden jatkavan toimintojen siirtämistä ulkoistamisen ja offshoring-ohjelmien avulla sinne, mistä ne löytävät oikeat ihmiset”, PricewaterhouseCoopersin osakas Kevin Delany toteaa.
Syitä ulkomaisen työvoiman rekrytointiin ovat muun muassa liiketoiminnan rakentaminen kansainvälisesti ja sopivan ammattitaidon löytäminen. Ulkomaisia työntekijöitä palkanneet ovat yleensä tyytyväisiä heidän työsuorituksiinsa. Monet yritykset uskovat heidän olevan halukkaampia sopeutumaan ja työskentelemään ahkerammin kuin nykyiset työntekijät. Vastaajista 33 % kertoikin parantuneen asiakaspalvelun kannustavan ulkomaisten työntekijöiden palkkaamiseen. Vuonna 2001 vastaava luku oli 21 %.
”Keskeinen kysymys onkin, ovatko Lissabonin strategian tavoitteet ylioptimistisia tai epärealistisia. Eri puolilla Eurooppaa toimivat yritykset voisivat hyötyä ammattityövoiman liikkuvuuden lisääntymisestä, ja tämän tutkimuksen on tarkoitus auttaa komissiota ja työnantajia saamaan tietoa joistakin liikkuvuuden tämänhetkisistä esteistä”, Kevin Delany sanoo.
”Kunkin jäsenmaan on ryhdyttävä ratkaiseviin toimenpiteisiin, kuten tarjottava helposti saatavilla olevaa tietoa työskentelystä ja elämisestä eri maissa. Tällä hetkellä prosessi voi tuntua pelottavalta ja vaikealta. Yhtiöiden, jotka haluavat houkutella ammattityövoimaa maansa rajojen ulkopuolelta, on tarjottava ulkomaisille työntekijöille apua heille vieraiden vero- ja työsuhdejärjestelmien suhteen ja autettava heitä sopivan asunnon ja koulujen löytämisessä.”
”Aiemmin esteinä olleisiin ulkomailla hankitun ammattipätevyyden hyväksymiseen ja palveluiden tarjoamiseen maasta toiseen ollaan jo puuttumassa. Tavarat, palvelut ja pääoma liikkuvat EU:ssa vapaasti. Jos työntekijätkin liikkuisivat, eurooppalainen liiketoiminta voisi saavuttaa huomattavaa taloudellista etua.”
*Managing Mobility Matters 2001 – A European Perspective, PricewaterhouseCoopersin julkaisu vuodelta 2001.
- Euroopan komissio osallistui raportin rahoittamiseen osana Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuotta 2006 (Year of Workers' Mobility 2006). Euroopan komissio järjesti teemavuoden kaksipäiväisen päättäjäistilaisuuden Lillessä maanantaina 11.-12. joulukuuta 2006.
Raportti käsittää kyselytutkimuksen, johon osallistui 445 henkilöstöhallinnon työntekijää tutkimukseen osallistuneista maista. Tiedot on saatavana kunkin maan osalta.
PricewaterhouseCoopers tarjoaa tilintarkastusta, verokonsultointia ja neuvontapalveluita yli 140 000 hengen voimin 149 maassa. Suomessa palveluksessamme työskentelee yli 650 henkeä 11 paikkakunnalla. Nimi PricewaterhouseCoopers viittaa maailmanlaajuisen PricewaterhouseCoopers-organisaation jäsenyrityksiin, joista jokainen on itsenäinen juridinen yhtiönsä.
